Historia
Floretti vuosisatojen varrella
Floretti syntyi rapiirimiekkojen harjoitusaseeksi 1600-luvulla. Näin ollen floretti on vanhin nykyisistä urheilumiekkailun aseista: urheilukalvan ja -säilän synty ajoittuu 1800-luvun loppuun. Floretti oli kunakin aikana käytetyn kaksintaistelumiekan harjoitusase eli aluksi rapiirin, sitten pukumiekan ja viimeksi kalvan.
Florettimiekkailua harjoitettiin miekkailusaleissa ympäri Euroopan, ja sen myötä myös miekkailutermistö ja -tiede kehittyivät huippuunsa. Florettia onkin sanottu aseiden kuningattareksi. Florettimiekkailu on ollut mukana nykyaikaisissa Olympialaisissa alusta asti. Naisten floretti tosin tuli mukaan vasta 1924. Miekkailu on myös ensimmäinen laji, jossa on sallittu ammattilaisten osallistuminen Olympialaisiin: erilliset kilpailut miekkamestareille järjestettiin paroni Pierre de Coubertin nimenomaisesta vaatimuksesta jo vuoden 1896 ja 1900 Olympialaisissa, ja myöhemmin ammattilaiset ovat osallistuneet normaaleihin sarjoihin.
Florettimiekkailun historia Suomessa
Suomessa nykyaikaisen miekkailuharjoittelun tunnetun historian voi katsoa alkavan 1600-luvun puolivälistä, jolloin Turun Akatemia otti palvelukseensa ensimmäisen miekkamestarinsa, jonka nimi on kuitenkin painunut unholaan. Akatemian ensimmäisen miekkamestarin kuoltua vuonna 1674 hänen seuraajakseen nimitettiin Anders Kees, joka oli myös ensimmäinen miekkailuopetuksesta palkkaa saanut harjoitusmestari Suomessa. Ei tiedetä varmasti, minkälaista miekkailuharjoittelu tuolloin Turussa oli, mutta arvatenkin harjoittelu on käyty florettimiekoin ajan hengen mukaisesti. Aikakauden floretit luonnollisesti poikkesivat kooltaan nykyisistä.
Urheilulajina suomalainen miekkailu saatiin organisoidulle pohjalle 1900-luvun alkupuolella, kun 29. marraskuuta 1923 perustettiin Suomen ensimmäinen miekkailuseura, Helsingin Miekkailijat ry - Helsingfors Fäktare rf, presidentti Ståhlbergin adjutantin, everstiluutnantti Carl Aejmelaeus-Äimän kotona pidetyssä kokouksessa. Siihen aikaan Suomen ainoana miekkailunopettajana oli Mauritz Mexmontan, Helsingin yliopiston voimistelunopettaja, joka oli käynyt myös miekkailunopettajakurssin. Hänestä tehtiin florettiopettaja yliopiston miekkailujaoksessa 13.5.1895, ja hän pysyi toimessa vuoteen 1927 asti. Miekkailun apuopettajana Mexmontan oli oli aloittanut jo 1886, eli hänen opetusuransa kesti yli neljäkymmentä vuotta. Mexmontania voikin pitää nykymuotoisen miekkailun perustajana Suomessa.
Vuonna 1929 käytiin ensimmäiset floretin Suomen mestaruuskilpailut, joissa mestariksi miekkaili Nils Sjöblom. Suomeen oli jäänyt tarve pätevien miekkailunopettajien saamiseksi Mexmontanin lopetettua opettamisen, ja Sjöblom lähtikin vuonna 1930 Pariisiin hankkimaan miekkailunopettajan tutkintoa. Hän palasi vuonna 1931, perusti oman yksityisen miekkailusalin Helsingin Frederikintorille ja jatkoi näin Mexmontanin työtä. Oppilaina Sjöblomilla oli jäseniä Helsingin Miekkailijoista, joka oli edelleen ainut miekkailuseura Helsingissä. Hänen oppilaidensa joukossa olivat mm. Erkki Kerttula ja Kauko Jalkanen, joista jälkimmäinen jatkoi valmentajana Mexmontanin ja Sjöblomin jalanjäljissä.
Sjöblom toi salilleen myös Suomen ensimmäisen sähkömerkitsijälaitteen Berliinin Olympialaisista 1936, jolloin kalpamiekkailu siirtyi sähköaikakaudelle. Talvisodan alkaessa vuonna 1939 sotatoimet ottivat veronsa myös suomalaisesta miekkailusta: ensimmäiset Helsinkiin kohdistuneet pommitukset tuhosivat Nils Sjöblomin miekkailusalin Frederikintorilla. Sodan jälkeen Sjöblom ei enää perustanut saliaan uudelleen, vaan sen sijaan sai amatööristatuksensa takaisin ja osallistui vielä kaksiin olympialaisiin.
Vuosisadan puolivälistä 70-luvun alkuun florettimiekkailun asema oli Suomessa hyvin vahva. 1970-luvun lopulle saakka kaikissa suomalaisissa miekkailuseuroissa noudatettiin perinteistä harjoittelujärjestelmää, jossa florettimiekkailussa tuli ensin edetä pitkälle, ennen kuin sai aloittaa kalpamiekkailun - juniorit kuitenkin aikaisintaan 15 - 16-vuotiaina. Oulun Miekkailuseurassa tätä perinteistä ja hyviä tuloksia tuottanutta järjestelmää noudatetaan myös nykyään.
Suomalaiset florettimiekkailijat eivät ole Euroopan tai maailman tasolla saavuttaneet kovin merkittäviä tuloksia, mutta Pohjoismaiden mestaruuskisoissa suomalaiset ovat menestyneet myös floretilla. Naisten sarjoissa mm. Marjatta Moulin ja Marja-Liisa Someroja ovat miekkailleet mestaruuksia ja lisäksi suomalaiset ovat saavuttaneet useita himmeämpiä mitaleita. Yhtenä hienoimmista saavutuksista voi pitää Marjatta Moulinin kultamitalia PM-kisoissa Helsingissä 1959, jolloin Suomeen saatiin kaksoisvoitto Irma Lindemanin (silloin Ivanov) sijoittuessa toiseksi. Myös Marja-Liisa Somerojan (silloin Vihavainen) kultamitali avoimissa skandinaavisissa mestaruuskisoissa 1973 kuuluu suomalaisten merkittävimpiin saavutuksiin. Suomalaismiehet puolestaan ovat voittaneet 1970-luvulla juniorisarjoissa Pohjoismaiden mestaruuksia sekä yksilö- että joukkuesarjoissa.
1980-luvun alusta aina 2000-luvun alkupuolelle asti florettimiekkailu oli Suomessa paitsiossa, kun Suomen Miekkailuliitto ja valtaosa seuroista olivat siirtyneet panostamaan yksinomaan kalpamiekkailuun. Ylioppilasmiekkailijoissa ja Helsingin Miekkailijoissa florettimiekkailua kuitenkin harrastettiin edelleen aktiivisesti. On myös mainittava, että naiset miekkailivat melkein yksinomaan florettia 1980-luvun loppuun asti.
Floretti Suomessa nykypäivänä
Viime vuosina florettimiekkailu on elänyt uutta nousukautta Suomessa. Kilpailevien harrastajien määrä on kolminkertaistunut aikuisten naisten sarjassa ja kaksinkertaistunut aikuisten miesten sarjassa vuoden 2003 tilanteesta. Myös pitkäaikainen puute juniori-ikäisten kilpailuista on korjattu, ja vuonna 2008 järjestettiin myös pitkän tauon jälkeen ensimmäiset juniori-ikäisten Suomen mestaruuskilpailut floretilla. Myös florettimiekkailua harjoittavien seurojen määrä on kasvanut merkittävästi erityisesti Pohjois-Suomessa. Oulun Miekkailuseuralla on ollut merkittävä rooli floretin suosion uudessa kasvussa.
Floretissa Suomea on edustettu aikuisten maailmanmestaruuskisoissa viimeksi vuonna 1987, kun Heidi Kock, Lena Tallroth ja Marja-Liisa Someroja miekkailivat Sveitsin Lausannessa. Juniorien maailmanmestaruuskisoissa viime vuosina Suomea on edustanut Helsingin Miekkailijoiden Outi Supponen, joka voitti myös vuoden 2007 aikuisten Suomen mestaruuden floretilla. Veteraanien maailmanmestaruuskisoissa Marja-Liisa Someroja on edustanut Suomea menestyksekkäästi, ja Suomen ainoat floretin maailmanmestaruudet ovatkin veteraanien MM-kisoista vuodelta 2003 ja 2008.
Suomalaisia florettimiekkailijoita
Nils Sjöblom
Nils Sjöblom voitti ensimmäiset floretin Suomen mestaruuskilpailut. Hän oli moninkertainen Suomen mestari ja saavutti mestaruuksia sekä ennen että jälkeen ammattilaisuransa. Sjöblom miekkaili kaikilla kolmella aseella, mutta oli ensisijaisesti florettimiekkailija. Kilpailu-uransa hän päätti vuoden 1952 Helsingin Olympialaisiin. Sjöblom sai miekkamestarin, eli maitre d'armes -arvonsa Pariisista vuonna 1931. Valmentajana hän oli Mauritz Mexmontanin työn jatkaja. Helsingissä järjestetään vuosittain Nils Sjöblomin nimeä kantava miekkailukilpailu.
Kauko Jalkanen
Kauko Jalkanen edusti Suomea kilpailijana Olympia-tasolla asti, mutta hän teki ehkä merkittävimmän työnsä suomalaiselle miekkailulle valmentajana. Jalkanen kirjoitti viimeisimmän suomenkielisen miekkailua käsittelevän kirjan, useampiosaisen teoksen ensimmäiseksi osaksi tarkoitetun Florettimiekkailun. Rahoituksen ja tuen puutteen vuoksi vedoksena julkaistu ensimmäinen osa jäi kuitenkin teoksen ainoaksi.
Kurt Lindeman
Kurt Lindeman on erittäin lahjakas florettimiekkailija, joka edusti Suomea floretilla mm. vuoden 1952 Helsingin Olympialaisissa. Lindeman siirtyi 50-luvulla harrastamaan nykyaikaista viisinottelua, muttei missään vaiheessa jättänyt florettimiekkailua taakseen. Aktiivisen kilpailu-uransa päätettyään Lindeman on pysynyt lajin parissa paitsi Suomen Miekkailuliiton pitkäaikaisena toiminnanjohtajana - hänen toimikautensa päättyi syksyllä 2003 - myös aktiivisena valmentajana. Lisäksi Lindeman toimi pitkään Suomen Miekkailuliiton florettivastaavana.
Marjatta Moulin
Marjatta Moulinia pidetään Suomen menestyksekkäimpänä naisflorettimiekkailijana. Hän kilpaili korkealla tasolla pitkään ja osallistui lukuisiin MM-kilpailuihin vuosien 1953 ja 1973 välillä. Moulin on voittanut myös Pohjoismaiden mestaruuskisoissa lukuisia henkilökohtaisia ja joukkuemitaleja, kuten kultamitalin sekä yksilö- että joukkuesarjassa.
Marja-Liisa Someroja (Vihavainen)
Marja-Liisa Someroja on ainut suomalainen miekkailija, joka on saavuttanut maailmanmestaruuksia. Veteraanisarjoissa MM-tittelinsä (lukuisia kalvan ja floretin maailmanmestaruuksia) saavuttaneen Somerojan kilpailu-ura alkoi 1960-luvulla, ja hänen viimeisin Suomen mestaruutensa floretilla on vuodelta 2006 Oulusta. Marja-Liisa voitti ensimmäisen Suomen mestaruutensa floretilla vuonna 1969 ja on voittanut neljänkymmenen vuoden aikana yhteensä 20 henkilökohtaista Suomen mestaruutta floretilla.
Torvald Appelroth
Torvald Appelroth oli ensimmäinen suomalainen miekkailija, joka edusti Suomea Olympialaisissa. Tämä tapahtui floretilla vuonna 1928 Antwerpenissä. Appelroth oli puhdas florettimiekkailija, joka toimi pitkään Helsingin Miekkailijoiden johtotehtävissä ja vastasi mm. Helsingin Olympialaisten miekkailuosuuden järjestämisestä. Tuolloin floretti- ja säilämiekkailussa elettiin vielä aikaa ennen sähkömerkitsijälaitteita ja päätuomarin lisäksi otteluissa oli neljä linjatuomaria. Linjatuomareista oli nähtävästi pulaa, koska Haminan Reserviupseerikoulun oppilaita tiedetään määrätyn linjatuomaritehtäviin.
Nils-Robert Sjöblom
Nils Sjöblomin poika Nils-Robert Sjöblom kuuluu Suomen menestyneimpiin miekkailijoihin, ja hänellä on lukuisia Suomen mestaruuksia floretilla. Kaikista kolmesta aseesta mestaruuksia on kertynyt yhteensä 60. Floretilla Sjöblom on edustanut Suomea ulkomailla mm. junioreiden maailmanmestaruuskilpailuissa Leningradissa 1960. Hän on lisäksi toiminut pitkään Suomen Miekkailuliiton puheenjohtajana.
